Perheeni tarina

Lappilainen nainen rakastuu toisen maailmansodan aikana wieniläiseen sotilaaseen, tulee raskaaksi ja lähtee maasta. Nainen synnyttää lapsen Hampurissa, mutta palaa myöhemmin koti-ikävässään takaisin Suomeen. Nainen on Mari Soppelan mummo, ja hänen elokuvansa Family Filesin alku. Alku se on luonnollisesti vain elokuvalle. Soppelan suvun tarinassa se on vain yksi nivelistä, loputtomista lenkeistä. Mummon tarinassa on kuitenkin jotain, joka leimaa myös suvun myöhempää kulkua. Se saa suvun jäseniltä monenlaisia nimityksiä. Puhutaan huonosta onnesta, ihmisen osasta ja kirouksesta. Mutta joku mainitsee myös vaikenemisen kulttuurin. Häpeä ja syyllisyys ovat vaikenemisen toiset muodot. Niillä ei ole selkeähaaraista sukupuuta, vaan ne ovat pesiytyneet kaiken lomaan, yleiseen ilmanalaan. Elokuva haluaa puhua vaikenemisesta ja pysäyttää syyllisyyden kierteen. On aiheellista kysyä, alkaako itsetuhoisuus loppujen lopuksi koskaan itsestä. Kun elämää rytmittyy läheisten kuolemilla, asettuu kuolema myös ajatuksiin. Lopulta siinä on jotain tuttua, jopa hyvää ja turvallista. Kun ajan laskeminen lakkaa, lakkaavat olemasta muutkin määreet ja summat. Jossain on paikka, jossa ei enää lasketa – ei huonoja naisia, aviottomia lapsia, itsemurhia tai epäonnistumisia.
Teksti: Suvi Annola (DocPoint)