Sosialismi

Mikä tekee sosialismista niin pelätyn, kysyy Peter von Bagh (1943–2014) viimeisen elokuvansa alussa. Monumentaalinen elokuvaessee kertoo kuitenkin aatteen tarinan laajemmin ja syvällisemmin kuin siihen kohdistuneen vainon kautta. Vuoden 1871 Pariisin kommuunin unelmasta alkava elokuva liikkuu edestakaisin eri vuosikymmenillä ja eri puolilla maailmaa. Tarina koostuu valtavasta määrästä arkistokuvia sekä historiankirjoista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta, sävellyksistä, näytelmistä ja runoista poimittuja sitaatteja. Lisäksi mukana on tietenkin huolella valitut näytteet yli 70:stä elokuvan mestariteoksesta. Elokuvaesseen ensimmäinen vartti sisältää jo enemmän informaatiota kuin valtaosa pitkistä dokumenttielokuvista. Silkkaa kultaa on kuitenkin von Baghin kyky tehdä kudelmasta eheä ja jännittävä kokonaisuus. Elokuvan punaisena lankana on tasa-arvon nimeen vannoneen aatteen hiipuminen kuppikuntaisuuksien ja henkilökulttien repimäksi »suureksi sosialistiseksi tähtiteatteriksi», minkä seurauksena sosialismi romahdettuaan kutistui Leninmuseon laatikoissa myytäväksi fanitavaraksi. Nostalgia ja kritiikki kulkevat rinta rinnan, toisiaan kommentoiden. Mittakaavaltaan Sosialismi on eeppinen elokuva. Se kertoo ison palan ihmiskunnan historiasta taidolla, johon pystyy vain elokuvan keinot täysin sisäistänyt tekijä.
Janne Sundqvist (Helsinki International Film Festival)