Juonikuvaukset(1)

Kuinka ihminen jättää jäljen, joka kestää hänen kadottuaan – tai hänen sielunsa siirryttyä toiseen maailmaan? Hän tekee kuvan. Markku Lehmuskallio tallensi suurtyössään Minä olen (1992) valtavan määrän arktisen maailman kansojen taidetta. Taide on ollut toistuva elementti myös hänen ja Anastasia Lapsuin yhteisissä elokuvissa. Yksitoista ihmisen kuvaa kumpuaa tekijäparin laajasta ymmärryksestä eri kulttuurien ihmisten kokemusmaailmoja kohtaan. Elokuva liikkuu kuin henki viidellä mantereella ulottuen Cro Magnonin ihmisestä nykyaikaan ja kohoten luolan uurteista tähtitaivaan kiertoon. Ihminen tekee kuvan luolan seinään, maalaa sen kankaalle, piirtää. Hän tutkii itseään peilistä ja tanssii elämänsä tanssia. Juuri kuva on elämäntanssin ikuistettu jälki, hetki joka pysyy, vaikka aikalaisten tulkinta katoaa.
Mikko Remes (DocPoint)

(lisää)