Dragon on Fire

Martial arts -tähti Bruce Leen kuolema synnytti haudanryöstöä muistuttaneen pop-kulttuuri-ilmiön, miehen maineella toinen toistaan arveuttavammin ratsastaneiden bruceploitaatioelokuvien aallon. Dragon on Fire on kenties kaikkien aikojen paras brucesploitaatioelokuva – ja puolitoista tuntia mielisairauden ytimessä. Kuten jo traileri mainostaa: "Bruce Lee is back at his greatest!" Tätä tuskin kukaan tohtii epäillä. Tosin Leen kuolemasta oli kulunut elokuvan ensi-illan aikoihin jo viisi vuotta. Joseph Velascon ja Dick Randallin kaltaisten lajityypin helppoheikkituottajien jalanjäljillä ovat nyt hämäräperäiset hongkongilaistuottajat Joseph Lai ja Tomas Tang, jotka myöhemmin tehtailivat satoja ninja-aiheisia vedätyksiä. Nyt kuningasajatus oli useamman Bruce Lee -imitaattorin niputtaminen samaan elokuvaan. Juonen keskiössä on amerikkalainen Sammy (Samuel Walls), joka on joutunut syntipukiksi gangstereiden valtataistelussa. Tilanteesta selvitäkseen hän tarvitsee apua Dragon Yungilta.Tai sitten Dragon Hungilta. Tai toiselta Dragon Hungilta. Tai sittenkin hänen veljeltään Bruce Hungilta... Yhdennäköisyys- ja nimiväärinkäsityksiä on niin paljon, etteivät tekijätkään vaikuta pysyneen perässä. Kuumehouretta muistuttavan Dragon on Firen tunnelmakirjo vaihtelee sikailukomediasta viileisiin topless-baareihin, ja jopa buddhalaisia oppeja ehditään tulkitsemaan varsin luovalla tavalla. Taistelukohtauksiltaan elokuva on ehtaa hongkongilaista laatua: kuvattu ja koreografioitu dynaamisesti. (Cinemadrome)