Vlasť Solovětskaja. Svidětělstva i dokumenty
Juonikuvaukset(1)
Glasnost ja perestroika antoivat potkua dokumenttielokuvallekin 1980-luvun Neuvostoliitossa. Arkistot aukenivat ja ihmiset elivät avoimuuden ja aiemmin salatun tiedon huumassa, myös elokuvantekijät. Goldovskajan Neuvostoliiton ensimmäisestä keskitysleiristä kertova Vlast Solovetskaja-dokumentaari oli sensaatio. Leiri perustettiin Leninin aikaan vuonna 1923 Vienanmeren Solovki-saariston suurimmalle, ikivanhan luostarin saarelle. Siitä tuli koko GULAG-vankileirien saariston prototyyppi. Leirille joutui kymmeniätuhansia vankeja: poliittisia, papistoa, tiedemiehiä, taiteilijoita, aatelistoa ja muita kansalaisia sekä tavallisia rikollisia, jotka asetettiin hierarkiassa muiden yläpuolelle. Siitä tuli tapa. Goldovskajan onnistui löytää muutama eloon jäänyt vanki, esimerkiksi "kansakunnan omatuntona" tunnettu akateemikko Dmitri Lihatšev. Elokuvassa heidän todistuksensa kulkevat kontrapunktisessa suhteessa arkistosta löydettyihin otteisiin propagandaelokuvasta Solovki (1928), jossa "uudelleenkasvatusleiri" esitetään lähes onnelana. Vuosikausia istuneiden kommentit kertovat julmista oloista, sadismista ja joukkomurhista – yöllä 28.10.1929 ammuttiin 300 ihmistä. Merestä nouseva saari kirkkoineen näyttäytyy autiona ja karun kauniina jylhine luontoineen. Taustalla kuvausryhmän jäsenet lukevat kirkon vintiltä löytämiään riipaisevia kirjeitä. Niitä eivät omaiset koskaan nähneet. Teksti: Elizabeth Marschan (DocPoint)
(lisää)