Det levande havet

Toisessa pitkässä elokuvassaan Elävä meri (1964) ranskalainen merentutkija Jacques-Yves Cousteau vei filmikamerat entistä syvemmälle, pohjaan, johon auringonvalo ei yllä ja toi nähtäväksemme elämää, jota ei ollut milloinkaan ennen filmattu. Hiljaisen maailman tavoin Elävä meri kartoittaa uusia löytöjä vedenalaisessa tutkimuksessa. Näyttämö on Punainen meri, missä seitsemän oseonauttia pystyttää viisihuoneisen vedenalaisen talon toimintansa keskukseksi. Sieltä he tarkkailevat vedenalaista elämää lähietäisyydeltä ja kokevat monia fyysisiä muutoksia: heidän äänensä käyvät kimeiksi ja he alkavat tuntea olevansa oudosti erillään vedenpinnan yläpuolisista tapahtumista. Oseonautit laskeutuvat yhä syvemmälle, aina 300 metriin, mistä he löytävät moninaisia eksoottisia kaloja ja rapuja. (DocPoint)